Vika viikko Konosen kanssa osa 1/2

Jätän nyt yhden Konospostauksen välistä, koska silloin me vain köpöteltiin maastossa ja siitä ei ole mitään kuvia, eikä oikeastaan mitään kerrottavaa. Joten päätin kertoa vikasta viikosta ;)

Tiistai 9.7.

 

 

Päätin jo vuokrauksen alussa, että vikalla viikolla menen toisella kerralla kentälle ja toisella maastoon. Mua ei oikeastaan kiinnostanut ollenkaan kouluratsastus, mutta päätös on päätös! Sain sitten päähäni hullun idean, että menen ilman satulaa :O

Kono ei siis pidä ollenkaan kentällä työskentelystä ja saattaa pukitella tai hyppiä pois kentältä.

Tallilla hepan valmiiks laitto oli nopeeta ja Kono oli ihanalla tuulella ja totteli, kun pyysin sitä seisomaan sellaisen jutun edessä, että pääsen kyytiin. Siis hypin sinne monta kertaa ja aina vaan liuin alas sieltä... XD Kono vaan seiso nätisti paikalla ja mietti, että miten toi ei pääse sinne selkään =D Oli kyllä erittäin epätoivoista... :P Lopulta pääsin kyytiin ja matka kentälle alkoi.

Kentälle tullessa siellä oli menossa alkeistunti. Kentän omistaja piti tutulleen ratsastustuntia ja ne harjoitteli ravaamista. Sovittiin sitten, että mä menen sisäuraa. Kono toimi ihan älyttömän hyvin, vaikka en oikein voinut tehdä muuta kuin voltteja ja ympyröitä.

Pari kertaa meinasin sieltä tipahtaa, koska Konolla on ihana selkä, mutta ei oikein säkää, niin oli kuin olisi istunut tynnyrin päällä! XD Koomisinta oli se, kun Kono kompastu ja me oltiin perunapellossa ja mä oon valahtanu toisella kyljelle, mutta jotenkin kipusin takasin! :----D

Lopuks otettiin vielä parit laukat kumpaakiin suuntaan ja sit olikin pikkuhiljaa hyvä hetki lopettaa. Kono nimittäin kuumenee ihan hirveesti kentällä laukatessa!

 

Kotimatkalla kävi pieni onnettomuus...

 

Konohan siis pelkää kuollakseen rekkoja ja osa kuskeista ei omista aivoja... Kuulin, että nyt taitaa tulla rekka ja päätin sitten kuunnella ja varmistaa. Lopuksi keula ilmestyi puskan takaata ja äkkiä selästä alas ja Konon sain puoliks talutettua sellaseen matalaan ojaan. (Konoa ei siis aina ole kovin helppoa ohjata maasta käsin.) Rekka ei sitten tietenkään hidastanut vauhtia ja Kono hyppäsi sitten ojaan kokonaan ja tietenkin mun kantapää jäi sen kavion alle ja mä kaaduin sinne ojaan kokonaan... Onneks Kono tajusi jäädä paikoilleen ja odotti nätisti, että sain kengän takas jalkaan ja sitten vaan 1km kävelyä takas tallille, kun ei ollut mahdollisuutta nousta takaisin. Koko matkan mietin, että miltäköhän mun kantapää näyttää, siihen särki hirveesti ja olin varma, että mulla ei oo siinä enää nahkaa ollenkaan ja sukka ihan veressä. Tallille tullessa katsoin sitten heti kantapääni ja onneksi ei ollut muuta kuin, että nahka oli lähtenyt kantapäästä. (Illasta kantapäähän ja sen viereen ilmestyi mustelma ja jalka vähän turposi. Kolme viikkoa kesti, kunnes turvotus ja mustelma hävisi. Edelleenkin kantapää on kipeä joidenkin kenkien kanssa...)

Sitten vaan suitset pois ja Kono tarhaan ja mä menin putsaamaan sen kamoja :)