Lueskelin vanhona blogitekstejä ja rupesin kaipaamaan Kimiä ihan älyttömästi.
Jos en ois koulussa nii ois varmaan parit kyyneleetkin tullu...
Oonhan mä sitä kaipaillu, mutta nyt se vaan jotenkin tuli esiin taas, kun luin vanhoja blogitekstejä ja muistelin kaikkia ihania keskiviikkoja Kimin kanssa joita kertyi noin 23.9.11-31.5.12, eli noin 7 kuukautta. En ois halunnu ikinä luopuu sen hoitamisesta, koska se on mulle tärkein ja se tietää paljon mun
salaisuuksiakin (;
Kimi on opettanut mulle niin paljon ja muistan ku jouduin lopettamaan sen hoitamisen niin itkin monta päivää ja tajusin, että kun tarpeeksi itkee niin ei pysty enää enempää itkemään, vähän niinkuin kyyneleet loppuis... :(
Mä en edes ikinä uskonut, et siit tulis mulle ees tärkee, koska se oli hullu ja äkäinen vanha pappa (jota aluks pelkäsin)! ;D
Mut jotenkin sen kanssa taistelu kasvatti mua niin paljon ihmisenä, opin siltä taistelutahtoa enkä anna enää niin helposti periksi, jos haluun oikeesti saavuttaa jotain! :3
♥ KIMI, oot vaan niin täydellinen! ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti