Ridaonnettomuus

Mun niin sanuttu huominen veny aika lailla! XDD Aktiivinen blogspotin käyttäjä. Nyt kerron siit mun onnettomuudesta, mut ek yks HUOM! juttu;

Osa ihmisist on varmaa huomannu, et mun blogin nimi on muuttunu ja myös sisältö. Päätin, et rupeen pitää blogii myös Tahvosta, koska kumpanakin päivänä tapahtuu aina kaikkee kivaa! XD Uusi osote on nyt sit www.kimijatahvo.blogspot.com

Mut joo. Menin ridaa klo 19. Mun tunti on 19-20. Sain mennä Lissulla niinku olin tokana vaihtoehtona toivonukki. Mua jännitti, koska meil oli niin iso ryhmä. Normisti meit on 4 ja nyt meit oli 8. 4 Ihmistä oli rästillä.

Alotettiin alkukäynneillä ja sit en muista mitä tehtiin! XDDD Ku jotenki mä unohdin kaiken kun olin tippunu. Jossain vaiheessa tehtiin pohkeenväistöö käynnissä ja ravissa. Sit tehtiin jossain vaiheessa kans pysähdyksii. Pohkeenväistö meni mun mielest hyvin ja onhan Lissukin koulupainoitteinen poni. Ravissa vaan oli se ongelma, et Lissulla on tosi iso askel ja siin pomppaa korkeelle ja pohkeenväistöö varten, ei saanu pomppaa nii korkeelle, joten piti sinnitellä vastaan ja se ei ollu aina ihan helppoo. XP
Ihan sama, ku heittäsit vaik jonku paperilennokin ilmaan ja huutaisit, et ei saa lentää... XP

Muistan, et ajattelin, ku mentiin välikäyntei ja vaihdettiin suunta ton pohkeenväistön jälkeen nii mietin, et jos laukat menee hyvin niin toivon Lissuu ens viikolle....!

Ope huus, et ohjat tuntumalle ja Emppu ja Lissu kärkenä lyhyen sivun keskelle niin aletaan laukkaa. Sain olla ekana olin iloinen. Lissu ei meinannu millään odottaa, et alettas laukkaa!

Lähdin siitä sitten kevyessä ravissa ja ope anto koko aika ohjeita, koska Lissulla on niin vaikee harjotusravi yms. Sain nostettua laukan vasta noin kolme metrii ennen, ku piti kääntyy pitkältä sivulta lyhyelle. En edes huomannut, että poni oli kuulemma menny kiitolaukkaa... olin niin keskittynyt, että kummalta puolelta menen kulmassa olevan tötterön. En edes muist kumman valitsin, mutta joka tapauksessa kulmassa multa lähti jalustin, jonka seurauksena lensin Lissun kaulalle istumaan. (Lissulla on niin isot askeleet, että jos jalustin lähtee niin pitää olla niin hyvä istunta, että siellä pysyy kyydissä jos laukataan). Ratsastin siinä kaulalla ja jossain vaiheessa kaaduin makaamaankin siihen, kun yritin saada Lissun pysähtymään. Minulla oli vain yksi ajatus... toivottavasti en lennä päin aitaa, silloin minua ei sattuisi niin paljon ja Lissu pysähtyisi aika pian kulman jälkeen, koska siinä oli jonossa muita ratsastajia hevosineen odottamassa omaa laukka vuoroaan. En ehtinyt tajuta mitään, kun huomasin, että Lissun pää alkaa menemään alas ja minä lennän päin aitaa....
Kipu oli suunnaton. Löin poskeni aidan ylä-lankkuun ja siitä tuli verta ja lähti nahka ja kylkeni ala-lankkuun. Olin liian shokissa ruvetakseni itkemään. En päässyt ylös. Rida openi tuli luokseni ja auttoi minut pystyyn. Eka mitä sanoin oli, että en pysty enää nousemaan takaisin. Aika pian ope sai minut nauramaan ihan vähän vain, koska tärisin niin minut piti saada jotenkin pois siitä shokista. Nauroimme sille, että olin ensimmäinen, joka oli oikeasti tullut kunnolla aidan läpi.
Minut saatettiin pois kentältä istumaan kentän laidalle. Soitin äidille ja sanoin, että nyt tipuin pahasti ja meidän pitää lähteä lääkäriin. Äiti paniikissa kertoi isälle ja he lähtivät tulemaan tallille. Minulla oli yksi talliapulainen ja pari tallikamua minun seuranani. Kaverini haki tavarani satulahuoneesta. Olimme varmoja, että minulta olisi murtunut kylkiluu.
Kun tunti loppu niin minulle haettiin yhden Manda hepan loimen, koska tärisin edelleenkin ja ilta alkoi kylmetä.
Äiti ja isä tulivat hakemaan minua, vihdoinkin. Sekin 20 min tuntui olevan ikuisuus. Aluksi meinattiin soittaa jo minulle ambulanssi, koska veikattiin, että en kestäisi automatkaa, mutta ihan hyvin se lopuksi meni.
Veimme kaverini kotiin ja lähdimme päivystykseen Dextraan. Siellä poskeni putsattiin sillä inhottavalla aineella ja lääkäri tutki minut. Kaikki oli kunnossa. Olin kuulemma saanut vain todella kovan tällin johonkin isoon lihakseen. Minulla oli tuuri matkassa, koska jos olisin lentänyt pari senttiä korkeemmalle minulta olisi mennyt kylkiluu tai matalammalle niin minulta olisi mennyt toinen munuainen.
Taisin olla matkalla tallilta-->kamulle--> päivystykseen niin sekaisin, että nauroin sisäisesti.
Eka yö oli kaikista pahin. Oli sellanen tunne, että minulla on puukko kyljessä ja kun teen pienenkin väärän liikkeen niin se tunkeutuu syvemmälle.
Minulla ei ollut turvaliiviä... vaan se oli tarkoitus ostaa sunnuntaina (onnettomuus päivä oli keskiviikko)! Lääkäri sano, et jos mulla olisi ollut turvaliivi niin mitään ei olisi tapahtunut.... XD

Siitä alkoi sitten parantuminen jossa tuli ylä -ja alamäkeä, eikä kylki ole vieläkään kunnossa, mutta pääsin jo viime viikolla ratsastamaan!!!! =DDD

Koko talli tiesi onnettomuudesta.... tulin seuraavalla viikolla torstaina hoitaa Tahvoa ja kaikki kyseli, että miten voin! Oli ihana sanoa, että hyvin, kaiken sen kivun jälkeen.

Onnettomuuden jälkeen rupesin miettimään, että kuka on niin idiootti, että harrastaa lajia jossa tulee väkisinkin joskus sattumaan...? XD Vastaus on, että minä, jonka kipukynnys on vielä toooooodella alhainen! XD

 Kaarrossa.

 Varusteiden tarkistusta =>

 Tosta H-kirjaimen kohdalta tulin alas. Löin poskeni tohon ylälankkuun ja alalankusta mä tulin sit läpi ja se hajos. Opella ei riittäny voimat vääntää sitä takas paikoilleen! XD

 Ilmeellä XP

 Ravailua!

 ASENTEELLA! (Y)

Venataan, et päästään laukkaaaaaaaaaaa......

Minulle ei jäänyt mitään kammoa Lissua kohtaan ja ajattelin, että jos kohta puolin kokeilis taas ratsastaa sillä. En kyllä aio laukata, vaikka tääki mitä kävi oli onnettomuus.